Urakoitsijan törkeän laiminlyönnin vuoksi tapahtuneista virheistä urakoitsija vastaa jopa kymmenen vuoden ajan kohteen vastaanottamisesta tai käyttöönotosta. Tällaista tapausta on pohdittu korkeimmassa oikeudessa.
Tausta
Asunto-osakeyhtiö ja urakoitsija olivat tehneet urakkasopimuksen käyttövesiputkien uusimisesta. Sopimuksen mukaan remontti suoritettiin koko kerrostaloon eli yhteensä 72 asuntoon. Urakka saatiin päätökseen 2011, ja urakan takuuaika päättyi 2013. Melkein neljä vuotta takuun päättymisen jälkeen asunto-osakeyhtiö huomasi, että yhteen asunnoista oli ilmaantunut vesivuoto, josta oli päässyt vettä talon rakenteisiin. Asunto-osakeyhtiö vaati tämän vuoksi, että urakoitsijan tulisi korvata vesivahingosta syntyneet korjauskulut ja vaurioiden selvittämisestä koituneet kulut.
Käräjä- ja hovioikeusvaihe
Käräjäoikeus ja hovioikeus päätyivät kummatkin tuomitsemaan urakoitsijan vahingonkorvauksiin.
Käräjäoikeuden mukaan käyttövesiputkien läpiviennit oli tiivistetty puutteellisesti, minkä takia vesi oli vuotanut läpiviennin kautta kerrostalon rakenteisiin. Tämä tarkoitti, että urakoitsija oli uusinut käyttövesiputket virheellisesti, rakennusmääräysten ja hyvän rakennustavan vastaisesti. Vaikka tapauksessa vesivuoto oli tapahtunut vain yhdessä asunnossa, antoi käräjäoikeus merkitystä myös sille, että läpivientien tiivistykset olivat virheellisiä lähes jokaisen asunnon kohdalla. Tämä tarkoitti, että urakoitsijan virheen laajuuden ja sen aiheuttaman vahingonvaaran vuoksi, oli tämä vahingosta vastuussa myös takuuajan jälkeen törkeän laiminlyönnin takia.
Urakoitsija ei tyytynyt tähän päätökseen vaan haki muutosta hovioikeudelta. Hovioikeus oli kuitenkin asiassa samaa mieltä käräjäoikeuden kanssa. Hovioikeus kiinnitti huomioita myös siihen, että läpivientien oikeanlaisten tiivistysten merkitys on rakennusalalla hyvin tiedossa, minkä takia niitä tehtäessä olisi oltava tavallistakin huolellisempi.
Korkein oikeus
Urakoitsija valitti asiasta vielä korkeimpaan oikeuteen.
Korkein oikeus totesi alemmissa oikeusasteissa todettujen seikkojen lisäksi, että rakentamismääräyskokoelmassa on erityisiä ohjeita, joita tulisi käyttövesiputkien kohdalla noudattaa. Kuitenkin tiivistykset olivat kunnossa vain kahdessa asunnossa ja puutteelliset yli viidessäkymmenessä. 18:aa asuntoa ei voitu tarkastaa.
Kun urakoitsija oli näin laajasti rikkonut rakennusmääräyksiä, urakkasopimusta ja työselostusta, oli korkeimmankin oikeuden mielestä urakoitsijan toiminta poikennut ammattitaitoisen urakoitsijan työnjäljestä, ja putken tiivistyksessä oli syyllistytty törkeään laiminlyöntiin.
Mikä siis on törkeä laiminlyönti?
Tapauksessa urakoitsijan menettelyn katsottiin täyttävän törkeän laiminlyönnin kriteerit. On kuitenkin hyvä huomata, että rakennusurakan yleisissä sopimusehdoissa (YSE 1998) ei tarkkarajaisesti määritellä, mitä törkeällä laiminlyönnillä tarkoitetaan. Tämä tarkoittaa, että arviointi joudutaan aina tekemään tapauskohtaisesti. Näin oli myös edellä mainitussa korkeimman oikeuden ratkaisussa.
Toimistomme juristit hoitavat urakkariitoja niin tilaajien kuin urakoitsijoidenkin näkökulmasta.
KKO 2025:3, annettu 9.1.2025
