Vuokranantaja toimittaa eräänä elokuisena päivänä vuokralaiselle kirjallisen irtisanomisilmoituksen, jossa vuokranantaja ilmoittaa irtisanovansa vuokrasuhteen ja että vuokrasuhde lakkaa kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Jotta irtisanomisilmoitus varmasti täyttäisi lain edellytykset, vuokranantaja ilmoittaa vielä, että kuuden kuukauden irtisanomisaika lasketaan sen kuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana irtisanomisilmoitus on annettu vuokralaiselle tiedoksi. Lopuksi vuokranantaja antaa ilmoituksessa vielä esimerkin siitä, miten vuokrasuhteen päättymisajankohta lasketaan. Vuokranantaja kokee noudattaneensa tarkasti huoneenvuokralain säännöksiä.
Vuokralainen sen sijaan on täysin eri mieltä. Vuokralainen katsoo, että lain mukaan irtisanomisilmoituksessa olisi pitänyt ilmoittaa se päivä, jolloin vuokrasuhteen irtisanomisajan katsotaan alkaneen sekä se ajankohta, jolloin vuokrasuhde irtisanomisajan jälkeen päättyy. Vuokralainen pitää irtisanomisilmoitusta mitättömänä ja kieltäytyy muuttamasta pois huoneistosta.
Kumpi on asiassa oikeassa?
Edellä selostettu esimerkki on otettu elävästä elämästä ja asiaa on puitu aina Korkeimmassa oikeudessa asti. Korkein oikeus ratkaisi riidan tuoreessa ennakkopäätöksessään KKO 2016:6. Mikä oli riidan lopputulos?
Tarkastellaan ensin mitä huoneenvuokralaki säätää asiasta.
Asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain 54 §:n 1 momentin mukaan vuokranantajan irtisanoessa vuokrasopimuksen on vuokralaiselle annettava kirjallinen irtisanomisilmoitus, jossa mainitaan vuokrasuhteen päättymisajankohta. Korkeimmassa oikeudessa oli siis kyse siitä, oliko vuokranantajan irtisanomisilmoitus ollut tämän lainkohdan mukainen, kun irtisanomisilmoituksessa ei ollut ilmoitettu vuokrasuhteen nimenomaista päättymispäivämäärää.
Kuten edellä on todettu, oli vuokranantaja irtisanomisilmoituksessaan ilmoittanut, että vuokranantaja irtisanoo vuokrasuhteen lakkaavaksi kuuden kuukauden irtisanomisajan kuluttua laskettuna sen kuukauden viimeisestä päivästä, jonka aikana irtisanomisilmoitus oli annettu vuokralaiselle tiedoksi. Irtisanomisilmoituksessa oli myös annettu esimerkki siitä, miten vuokrasuhteen päättymisajankohta lasketaan. Vuokralainen siis katsoi, ettei irtisanomisilmoitus täyttänyt lain vaatimuksia.
Korkein oikeus totesi ratkaisussaan, että huoneenvuokralaki on tulkinnanvarainen sen osalta, onko vuokrasuhteen päättymisajankohta ilmoitettava mainitsemalla vuokrasuhteen päättymisen päivämäärä vai voidaanko päättymisajankohta ilmoittaa myös jollakin muulla tavalla. Korkeimman oikeuden mukaan vuokralaisen kannalta merkityksellistä on, että vuokrasuhteen päättymisen ajankohta käy irtisanomisilmoituksesta selvästi ja yksilöidysti ilmi. Kun huoneenvuokralaissa ei ole nimenomaisesti edellytetty tarkan päivämäärän ilmoittamista, irtisanomisilmoituksen muotovaatimusta oli Korkeimman oikeuden mukaan tulkittava vuokralaisen tiedontarpeista lähtien. Korkein oikeus totesi, että käytännössä tarkan päivämäärän ilmoittaminen voisi olla vuokranantajan kannalta hankalaa, kun irtisanomisajan alkaminen riippuu lopulta siitä, milloin irtisanomisilmoitus saadaan annettua vuokralaiselle todisteellisesti tiedoksi.
Korkein oikeus katsoi, että vuokralainen oli saanut yksinkertaisesti ja varmasti selville, milloin hänen vuokrasuhteensa päättyy ja että vuokrasuhteen päättymisajankohta oli mainittu irtisanomisilmoituksessa huoneenvuokralain edellyttämällä tavalla, eli irtisanomisilmoitus oli tehty oikein.