Korkein hallinto-oikeus antoi kesäkuussa kolme vuosikirjapäätöstä liittyen asuntojen lyhytaikaiseen vuokraustoimintaan. Käymme nämä odotetut päätökset nyt läpi kolmiosaisessa blogisarjassamme. Sarjan ensimmäisessä osassa otetaan käsittelyyn tapaus KHO 2021:75, jossa katsottiin, että lyhytaikainenkin vuokraus katkaisee kahden vuoden yhtäjaksoisen asumisajan.
Luovutusvoittovero
Kysymykset liittyen asuntojen lyhytaikaiseen vuokraustoimintaan ovat nykyään entistäkin ajankohtaisempia, kun markkinoille on tullut paljon erilaisia asunnonvuokrauspalveluita. Palvelut tekevät asunnon vuokraamisesta helpompaa ja turvallisempaa, ja mahdollistavat oman asunnon vuokraamisen lyhytaikaisestikin esimerkiksi oman loman aikana.
Oman asunnon lyhytaikaisessa vuokraamisessa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon tuloverolain säännös koskien oman asunnon luovutusvoittojen verovapautta. Luovutusvoitolla tarkoitetaan siis myyntivoittoa, joka syntyy, jos myyt oman asuntosi kalliimmalla kuin itse sen alun perin ostit. Tästä luovutusvoitosta tulee pääsäännön mukaan maksaa veroa. Tuloverolaissa on kuitenkin säännös (48 § 1 momentti 1-kohta), jonka mukaan oman asunnon luovutusvoitosta ei tarvitse maksaa veroa, jos verovelvollinen on omistanut asunnon vähintään kaksi vuotta ja käyttänyt sitä omistusaikanaan yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan omana tai perheensä vakituisena asuntona.
KHO:n ratkaisu luovutusvoittoverosta
Korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavaksi tuli tapaus, jossa pariskunta oli ostanut asunnon ja käyttänyt sitä vakituisena asuntonaan 28.1.2019 alkaen. Pariskunta kuitenkin suunnitteli asunnon lyhytaikaista vuokraamista X-palvelun kautta ennen 28.1.2021, eli ennen kuin tuloverolain tarkoittama kaksi vuotta oli täyttynyt. Asunto oli tarkoitus vuokrata kalustettuna pariskunnan loman aikana enintään kahden viikon ajaksi niin, että asuntoa voisi käyttää yksi tai useampi vuokralainen.
Keskeinen kysymys oli, että mikäli pariskunta vuokraa asunnon edellä kuvatulla tavalla, voidaanko heidän katsoa käyttäneen asuntoa omistusaikanaan yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan tuloverolain tarkoittamalla tavalla asuntonaan.
Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan, että vuokraamalla asunnon, sitä ryhdytään käyttämään tulonhankkimistoiminnassa eikä sitä sinä aikana käytetä tuloverolain mukaisesti omana tai perheen vakituisena asuntona. Korkein hallinto-oikeus katsoi tässä tapauksessa siis, että lyhytaikainenkin asunnon vuokraus katkaisee kahden vuoden yhtäjaksoisen asumisen eikä asunnon luovutusvoitto ole enää verovapaata.
Lue myös blogisarjan muut osat:
Osa 2: KHO 2021:76
Osa 3: KHO 2021:77