Taloyhtiö voi yhtiöjärjestyksessään määrätä osakkeenomistajien lunastusoikeudesta. Lunastusoikeudella tarkoitetaan osakkeenomistajan, yhtiön tai muun henkilön mahdollisuutta lunastaa osake(sarja) itselleen, jos sitä ollaan myymässä tai muutoin luovuttamassa. Yhtiön on yhtiöjärjestyksessään määriteltävä, kenelle tällainen lunastusoikeus kuuluu. Lunastuslausekkeen tarkoitus on, että yhtiöllä ja sen osakkeenomistajilla on mahdollisuus vaikuttaa, tuleeko yhtiöön uusia osakkeenomistajia. Mutta mitä tapahtuu, jos osakas haluaa myydä omistamastansa huoneiston osakesarjasta esimerkiksi vain puolet ja jättää huoneistosta toisen puolen vielä itselleen omaan omistukseensa? Voiko taloyhtiön lunastukseen oikeutettu osakas tällöin niin sanotusti tulla kaupan väliin ja lunastaa myynnin kohteena olevan osan huoneistosta – tai jopa koko huoneiston?
Korkein oikeus on tuoreessa ratkaisussaan ottanut kantaa edellä mainitunlaiseen tilanteeseen. Tapauksessa A oli myynyt murto-osuuden omistamastaan osakeryhmästä pojalleen B:lle (1/3) ja tämän avopuolisolle C:lle (1/3). Yhtiöjärjestyksessä oli lunastuslauseke, jonka mukaan yhtiön osakkaat ovat oikeutettuja lunastamaan osakkeen, jos osake kaupan, vaihdon tai lahjan kautta siirtyy muulle kuin yhtiön osakkaalle. Tapauksessa osakkeenomistaja D oli kohdistanut lunastusvaatimuksensa koko osakeryhmään. Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavaksi oli tullut kysymys siitä, oliko D:llä oikeus lunastaa osakeryhmä tai jokin osuus siitä.
D oli perustellut lunastusoikeutensa kohdistamista koko osakeryhmään sillä perusteella, että murto-osuuden lunastaminen johtaisi epätarkoituksenmukaiseen lopputulokseen, ja että ainakin siirron kohteena olleiden murto-osuuksien lunastamisen tulisi olla mahdollista, koska muussa tapauksessa lunastusoikeus voitaisiin torjua keinotekoisilla järjestelyillä. A, B ja C olivat olleet sitä mieltä, ettei D:llä voinut olla lunastusoikeutta laisinkaan, sillä murto-osuuden lunastaminen olisi johtanut epätarkoituksenmukaiseen lopputulokseen, kun lunastamisen takia kaksi toisilleen vierasta tahoa päätyisivät yhteisomistussuhteeseen.
Korkein oikeus oli ratkaisun perusteluissaan todennut, että tapauksessa lunastus ei ollut voinut kohdistua A:n edelleen omistamaan murto-osuuteen, sillä tehty osakekauppa ei ollut kohdistunut tähän osuuteen. Korkein oikeus oli kiinnittänyt huomiota myös periaatteeseen, minkä mukaan saman huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet muodostavat jakamattoman kokonaisuuden, jonka hajottaminen lunastuksen seurauksena saattaisi johtaa odottamattomaan ja epätarkoituksenmukaiseen lopputulokseen. Lisäksi ratkaisussa oli todettu, että läheisten välillä tehty kauppa oli toteutettu osapuolten mukaan murto-osaisena kaupan rahoittamiseen liittyvistä syistä. Näin ollen Korkein oikeus oli katsonut, että kysymys ei ollut ollut yhtiöjärjestyksen lunastuslausekkeen kiertämiseksi tehdystä keinotekoisesta järjestelystä ja D:n lunastusvaatimus hylättiin.