Korkein oikeus on lokakuussa 2015 antanut kiinteistökauppaa ja vallintavirhettä sekä kiinteistönvälitysliikkeen vastuuta koskevan ratkaisun.
Riidassa KKO 2015:72 oli kyse siitä, ovatko kiinteistön myyjä ja kiinteistön välittänyt kiinteistönvälittäjä antaneet ostajalle ennen kauppaa oikeat ja riittävät tiedot kaupan kohteena olevalle kiinteistölle suunnitteilla olleesta kaavastaja sen vaikutuksista.
Tapauksessa oli kyse kaupasta, jossa ostaja osti myyjältä noin 10.000 neliömetrin suuruisen järvenrantakiinteistön 400.000 euron kauppahinnalla. Kauppa tehtiin kiinteistönvälittäjän välityksellä.
Alueelle oli ennen kauppaa valmistunut kaavarunko. Kaavarunko ja siinä olevien aluevarausten tarkka sisältö oli kiinteistöä välitettäessä sekä myyjän että välitysliikkeen tiedossa. Kiinteistönvälittäjän laatimassa myyntiesitteessä todettiin, että kiinteistöllä on rantaviivaa noin 250 metriä ja tenniskenttä. Myyntiesitteessä todettiin myös, että alueella oli kaavarunko ja että alue oli määritelty ”AO-1 järven rantaan rajoittuva erillispientaloalue”. Välitysliikkeen myyntiesitteessä ei ollut mainintaa kaavarungon virkistysaluevarauksista. Kaavarunkoasiakirjaa ei myöskään esitetty ostajille ennen kauppaa.
Kaupan jälkeen hyväksytyssä yleiskaavassa kaupan kohteena olleesta kiinteistöstä oli osoitettu lähivirkistysalueeksi (VL) 2.048 neliömetrin suuruinen alue, johon kuului 40 metriä rantaviivaa. Lähivirkistysalueen sisälle jäivät myös kiinteistön tenniskenttä, jätevesisäiliö sekä sähköpääkeskus. Hyväksytty yleiskaava ja siinä tehty aluevaraus oli tältä osin kaavarungon mukainen.
Ostajat vaativat hyväksytyn yleiskaavan jälkeen myyjiltä hinnanalennusta ja kiinteistönvälitysliikkeeltä vahingonkorvausta yhteisvastuullisesti yhteensä 75.156 euroa.
Korkein oikeus katsoi, että ostajalle oli muodostunut virheellinen käsitys kiinteistöä koskevista kaavarungon aluevarauksista myyjiltä ja kiinteistönvälittäjältä saatujen tietojen perusteella. Myyntiesitteessä kaavarungon osalta annettu tieto oli virheellinen.
Korkein oikeus totesi, että laissa ei ole kaavarunkoa koskevia säännöksiä ja ettei kaavarunko ole myöskään maankäyttö- ja rakennuslain mukainen kaava, josta olisi valitusoikeus.
Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että kyseinen alueen kaavarunko oli maakaaren 2 luvun18 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu viranomaispäätökseen rinnastettava seikka, jonka sisällöstä olisi tullut antaa ostajille oikeat ja riittävät tiedot ennen kaupan tekemistä. Nyt ostajalle oli jäänyt virheellinen käsitys seikasta, joka estää ostajaa käyttämästä tai vallitsemasta kiinteistöä aiotulla tavalla. Vaikka Korkein oikeus totesi, että tosiasiassa virkistysalueen rajaus ja käyttötarkoitus määritellään tarkemmin vasta myöhemmin valmistuvassa alueen asemakaavassa eikä kaupunki todennäköisesti hanki edes em. virkistysalueita ennen alueen myöhempää asemakaavoitusta, kyseessä oli Korkeimman oikeuden mielestä seikka, joka olisi tullutostajille esittää ennen kaupan tekemistä.
Myyjien osalta kyseessä oli kiinteistökaupan vallintavirhe, minkä johdosta ostajilla oli oikeus saada hinnanalennusta myyjiltä. Kiinteistönvälittäjän osalta kyseessä oli tiedonantovirhe, minkä johdosta ostajilla oli toimeksiantajan vastapuolena oikeus saada vahingonkorvausta vahingosta, jonka kiinteistönvälitysliikkeen menettely oli heille aiheuttanut. Korkein oikeus arvioi hinnanalennuksen ja vahingonkorvauksen määräksi vaaditun 75.156 euron sijaan 35.000 euroa, joka myyjät ja välitysliike tuomittiin yhteisvastuullisesti ostajille maksamaan.