Korkein hallinto-oikeus antoi kesäkuussa kolme vuosikirjapäätöstä liittyen asuntojen lyhytaikaiseen vuokraustoimintaan. Käymme nämä odotetut päätökset nyt läpi kolmiosaisessa blogisarjassamme. Blogisarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa otetaan käsittelyyn tapaus KHO 2021:77. Tapauksessa KHO katsoi, että kaupungin rakennusvalvontaviranomainen ei ollut voinut olla ryhtymättä toimenpiteisiin kaavan- ja rakennuslupien vastaisen huoneistojen vuokraustoiminnan lopettamiseksi.

 

Tapauksen tausta

Tapauksessa A:n omistaman asuinkiinteistön toisella rajatontilla sijaitsi neljän huoneiston rivitalo ja toisella kaksi paritaloa. Kyseinen alue oli asemakaavassa määritelty asuinpientaloalueiden korttelialueeksi.  Naapuritonteilla kuitenkin harjoitettiin majoitustoiminnan luonteista huoneistojen vuokraustoimintaa. A oli pyytänyt kunnan rakennusvalvontaviranomaista ryhtymään toimenpiteisiin kaavanvastaisen majoitustoiminnan lopettamiseksi, mutta kunnan rakennusvalvontaviranomaisena toimiva ympäristölautakunta oli päättänyt olla ryhtymättä toimenpiteisiin. Lautakunnan päätös perustui muun muassa siihen, että samaan kortteliin oli jo myönnetty poikkeamislupa majoitustoimintaan. Lautakunnan mukaan vuokraustoimintaa voitiin siis pitää alueelle tyypillisenä. A:n mukaan se, että yhdelle tontille on myönnetty poikkeamislupa majoitustoimintaan, ei tarkoittanut sitä, että koko korttelin käyttötarkoitus olisi muuttunut asuinkäytöstä majoitustoimintaan.

 

KHO: asian käsittely ja ratkaisu

Asia käsiteltiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Ratkaistavaksi tuli kysymys siitä, oliko tonteilla harjoitettavaa vuokraustoimintaa pidettävä sellaisena asemakaavan ja rakennuslupien vastaisena majoitustoiminnan luonteisena toimintana, johon kunnan rakennusvalvontaviranomaisella on ollut velvollisuus puuttua. Erityisesti oli otettava kantaa siihen, oliko vuokraustoimintaa pidettävä yhdelle tontille myönnetty poikkeamislupa huomioon ottaen alueelle tyypillisenä. KHO:n mukaan arvioinnissa olennaista oli se, millaisia konkreettisia vaikutuksia toiminnalla kulloisessakin yksittäistapauksessa on.

A:n toimenpidepyyntöä koskevat huoneistot olivat rakennusluvan mukaan käyttötarkoitukseltaan asuinhuoneistoja. Asiassa katsottiin selvitetyksi, että ainakin kahta huoneistoa oli tarjottu kalustettuna toistuvasti vuokralle sekä lyhyt- että pitkäkestoisilla sopimuksilla.

KHO:n mukaan kalustettujen huoneistojen toistuva vuokraaminen lyhytkestoisilla sopimuksilla oli luonteeltaan majoitustoimintaa, jota ei voitu pitää asuinalueelle tyypillisenä, ja joka ei myöskään vaikutuksiltaan vastannut tavanomaista pientaloasumista. Asemakaavoitetun alueen pääasiallinen käyttötarkoitus osoitetaan asemakaavassa. Tässä tapauksessa kyseistä vuokraustoimintaa ei voitu pitää alueelle tyypillisenä yksinomaan sen vuoksi, että yhdelle korttelin tonteista oli myönnetty poikkeamislupa majoitustoimintaan.

KHO:n ratkaisun mukaan rakennusvalvontaviranomaisen velvollisuutena on ryhtyä rakennusvalvontatoimenpiteisiin kyseisillä tonteilla sijaitsevien huoneistojen osalta, joita käytetään asemakaavan ja rakennuslupien vastaiseen majoitustoimintaan. KHO:n ratkaisun mukaan rakennusvalvontaviranomainen ei ole voinut esittämillään perusteilla ja vuokraustoiminnan laajuutta ja laatua tarkemmin selvittämättä olla ryhtymättä näihin toimenpiteisiin.

 

Lue myös blogisarjan muut osat:

Osa 1: KHO 2021:75  

Osa 2: KHO 2021:76