Kiinteistönvälittäjällä on lakiin perustuva velvollisuus antaa välityskohteen ostajalle kaikki tiedot, joiden välittäjä tietää tai hänen tulisi tietää vaikuttavan kaupasta päättämiseen. Tässä blogikirjoituksessa käsitellään Turun hovioikeuden tuoretta ratkaisua, jossa välittäjä oli tiedonantovelvollisuuden rikkomalla syyllistynyt törkeään petokseen.
Kiinteistön kaupassa kauppakirjaan voidaan merkitä vastuunrajoituslausekkeita osapuolten näin sopiessa. Vastuunrajoituslausekkeita käytetään pääsääntöisesti myyjän kaupanvastuun rajoittamiseksi. Kauppakirjaan otettavalla vastuunrajoituslausekkeella pyritään siis pääsääntöisesti rajoittamaan sitä virhevastuuta, joka myyjällä olisi myöhemmin suoraan lain nojalla. Laissa on kuitenkin säädetty, että myyjän kaupanvastuun rajoituksista on sovittava yksilöidysti. Vastuunrajoituslausekkeet eivät siis saa olla minkälaisia tahansa. Yksilöintivaatimuksen tarkoituksena on, että ostaja ymmärtäisi, mistä asioista myyjä ei ota kaupassa vastattavakseen ja että ostaja pystyisi näin ottamaan virheiden vaikutuksen huomioon tarjoamassaan kauppahinnassa. Turun hovioikeus on tänä vuonna pohtinut ratkaisussaan vastuunrajoituslausekkeita ja etenkin välitysliikkeen vastuuta sen ollessa vastuunrajoituslausekkeen laatija.
Kunnossapitotarveselvityksestä ilmenee hallituksen näkemys asunto-osakeyhtiön rakennusten ja kiinteistöjen olennaiset kunnossapitotarpeista seuraavan viiden vuoden ajalle. Tässä blogikirjoituksessa esittelemme tuoreen hovioikeuden ratkaisun, jossa oli kysymys siitä, mikä merkitys kunnossapitotarveselvityksestä ilmenevillä tiedoilla on asunto-osakkeen kaupassa. Ratkaisussa käsiteltiin myös välitysliikkeen vastuuta.
Asuntokaupan yhteydessä tulee luovuttaa isännöitsijäntodistus, josta selviää muun muassa tiedot yhtiön rakennusten kunnosta. Kauppatilanteissa riitaa saattaa aiheuttaa tämän asiakirjan mahdollisesti sisältämät virheet ja virheen aiheuttaman vahingon vastuunjako ostajan, myyjän ja isännöitsijän kesken. Nyt kuluttajariitalautakunta on 13.3.2025 antanut ratkaisusuosituksen koskien asuntokauppaa ja isännöitsijäntodistuksessa ollutta virhettä.
Kiinteistönkauppaan sovelletaan maakaaren mukaisesti viiden vuoden reklamaatioaikaa, jonka sisällä ostajan on ilmoitettava kiinteistön laatuvirheestä. Ostajalla saattaa olla oikeus reklamoida myös viiden vuoden jälkeen, mikäli myyjä on menetellyt kunnianvastaisesti ja arvottomasti. Tässä blogikirjoituksessa esitellään Turun hovioikeuden tuore ratkaisu, jossa ostajilla oli oikeus reklamoida kiinteistön kaupasta viiden vuoden jälkeen.
Kiinteistöä myydessä välittäjän kanssa tulee laatia toimeksiantosopimus, jossa sovitaan kiinteistövälitystehtävää koskevista ehdoista. Joskus sopimuksen ehdot saattavat kuitenkin herättää riitaa niiden tulkinnasta. Helsingin hovioikeus on uudessa päätöksessään pohtinut sopimusehtojen tulkintaa. Päätöksessään hovioikeus tuli siihen lopputulokseen, että koska epäselvä ehto oli välitysliikkeen laatima, oli ehtoa tulkittava tämän vahingoksi.
Kiinteistön kaupan purku edellyttää ostajalta aktiivista toimintaa. Sen lisäksi, että reklamaatio on tehtävä kohtuullisessa ajassa, myös kanteen nostamiselle on oma määräaikansa. Maakaaren mukaan kanneoikeus vanhenee 10 vuoden kuluttua kiinteistön hallinnan luovutuksesta. Kanneoikeuden voi kuitenkin menettää jo aikaisemmin, kuten korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenee.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) on hiljattain antanut merkittävän päätöksen koskien tupakointia kerrostalossa. KHO määräsi tapauksessa KHO 2023:111 tupakointikiellon taloyhtiön asuntojen sisätiloihin. Koska tupakkalaki ei sisällä suoraa kieltoa tupakoinnista omassa asunnossa, päätös vahvistaa asunto-osakeyhtiöiden mahdollisuutta saada voimaan hakemansa tupakointikielto.
Korkein hallinto-oikeus antoi kesäkuussa kolme vuosikirjapäätöstä liittyen asuntojen lyhytaikaiseen vuokraustoimintaan. Käymme nämä odotetut päätökset nyt läpi kolmiosaisessa blogisarjassamme. Blogisarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa otetaan käsittelyyn tapaus KHO 2021:77. Tapauksessa KHO katsoi, että kaupungin rakennusvalvontaviranomainen ei ollut voinut olla ryhtymättä toimenpiteisiin
Korkein hallinto-oikeus antoi kesäkuussa kolme vuosikirjapäätöstä liittyen asuntojen lyhytaikaiseen vuokraustoimintaan. Käymme nämä odotetut päätökset nyt läpi kolmiosaisessa blogisarjassamme. Sarjan toisessa osassa otetaan käsittelyyn tapaus KHO 2021:76, jossa KHO katsoi, että rakennusvalvontaviranomainen oli voinut velvoittaa vuokraustoimintaa harjoittavan yhtiön sakon uhalla lopettamaan